Seurakunnan ylöstempaus


Totuus Herran paluusta tulee esiin 1. tessalonikalais- kirjeen jokaisessa luvussa ja toisen kirjeen kahdessa ensimmäisessä luvussa. Se kulkee yhdistävänä teemana, kultaisena lankana läpi koko rakenteen.

Mutta on aina muistettava, ettei profetiaa ole suunniteltu herättämään älyllistä kiinnostustamme tai uteliaisuuttamme. Sen tarkoitus on aikaansaada muutosta elämässämme.

Uskovissa Kristuksen lähestyvän paluun toivo saa aikaan valtavan merkityksellisiä seurauksia.

  1. Sillä tulisi olla puhdistava vaikutus elämässämme (1 Tess. 5:23, 1 Joh. 3:3).
  2. Sen tulisi saada meidät rukoilemaan ja työskentelemään kadotuksen tilassa olevien pelastumiseksi (1 Moos. 19:14, Hes. 33.6, Juud. 21-23).
  3. Sen tulisi rohkaista meitä pysymään lujina vainosta ja koetuksista huolimatta (Room. 8:18, 2 Kor. 4:17, 1 Tess. 4:13-18).
  4. Sen tulisi vähentää riippuvuuttamme omaisuudestamme; sen arvo pienenee Hänen paluunsa lähetessä (ks. 3 Moos. 25:8-10, 14-16).
  5. Sen tulisi pakottaa meidät pyytämään anteeksi jokaiselta, jolle olemme tehneet väärin ja tarvittaessa hyvittämään tekomme (Matt. 5:24, Jaak. 5:16).
  6. Sen tulisi innoittaa meitä ahkeraan palvelukseen tietäen, että yö on tulossa, jolloin kukaan ei voi työtä tehdä (Joh. 9:4, 1 Tess. 1:9,10a).
  7. Sen tulisi aikaansaada meissä odottavaa asennoitumista (Luuk. 12:36) ja pysymistä Hänessä niin, ettemme joutuisi häpeään Hänen edessään Hänen palatessaan (1 Joh. 2:28).
  8. Sen tulisi tehdä meidät rohkeiksi Kristuksen tunnustamisessa (Mark. 8:38, Luuk. 9:26).
  9. Sen tulisi osoittautua lohduttavaksi toivoksi (Joh. 14:1-3, 28; 1 Tess. 4:18; 2 Tess. 1:7; 2 Tim. 2:12).
  10. Sen tulisi rohkaista maltillisuuteen, ystävällisyyteen ja järkevyyteen (Fil 4:5).
  11. Sen tulisi motivoida yhteyteen ja rakkauteen (1 Tess. 3:12, 13).
  12. Sen tulisi rohkaista asenteeseen, joka ei ole tästä maailmasta (Kol. 3:1-4).
  13. Sen tulisi olla muistutuksena tulevasta Kristuksen tuomioistuimen edessä tapahtuvasta tekojemme tarkastelusta ja palkitsemisesta (Room. 14:10-12; 1 Kor. 3:11-15; 2 Kor. 5:10).
  14. Sitä tulisi käyttää voimakkaana vetoomuksena evankeliumin julistamisessa (Apt. 3:19-21; Ilm. 3:3).

Totuuden Kristuksen paluusta tulisi johtaa uskosta osattomia katumaan syntejään ja uskomaan elämänsä täydellisesti Hänen haltuunsa Herranaan ja Vapahtajanaan. Ainoastaan ne, jotka ovat Kristuksessa, temmataan Hänen luokseen. Kaikki muut jäävät jäljelle tuomittaviksi.

Entäpä, jos se tapahtuisi jo tänään?

Koska tessalonikalaiskirjeessä ja kristityn elämässä Kristuksen paluulla on niin tärkeä asema, esitämme aiheesta seuraavan tiivistelmän:

Väitteet suurta ahdistusta edeltävän tempauksen puolesta

  1. Ensimmäinen väittämä perustuu Herran paluun läheisyyteen. On monia raamatunkohtia, jotka viittaavat, että kristittyjen tulisi odottaa Herraa palaavaksi minä hetkenä tahansa. Meidän tulisi valvoa ja odottaa tietämättä Hänen saapumisensa ajankohtaa. Jos seurakunta joutuisi läpikäymään suuren ahdistuksen, emme voisi odottaa Häntä tulevaksi millä hetkellä tahansa. Tosiasiassa, Hän ei voisi tulla ainakaan seitsemään vuoteen, koska emme ole vielä suuressa ahdistuksessa; ja kun ahdistus alkaa, se kestää seitsemän vuotta. Suurta ahdistusta edeltävän tempauksen näkemys on ainoa, josta voi pitää kiinni ja silti uskoa, että Kristus saattaa tulla millä hetkellä hyvänsä.

Seuraavassa muutamia niistä jakeista, jotka viittaavat, että meidän tulisi jatkuvasti odottaa Herraa tulevaksi, koska emme tiedä tapahtuman ajankohtaa.

Room. 8:23

1 Kor. 11:26 - Kirjoitettuna korinttolaisille tämä viittasi, että Herra saattaisi tulla heidän elinaikanaan.

2 Kor. 5:2 - Uskovat puetaan kirkastettuihin ruumiisiinsa tempauksessa.

Gal. 5:5 - Vanhurskauden toivo on Herran paluu ja kirkastettu ruumis, jonka saamme sinä hetkenä.

Fil. 3:20, 21

Fil. 4:5

1 Tess. 1:9, 10

Tiit. 2:13

Heb. 9:28

Jaak. 5:7-9

1 Piet. 4:7

1 Joh. 3:3

Juud. 21. Tässä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeus on Hänen paluunsa hakemaan verellään ostamansa kansa kotiin taivaaseen.

Ilm. 3:11

Ilm. 22:7

Ilm. 22:12

Ilm. 22:20

Vielä raamatunkohtia, jotka - vaikkeivät ehkä suoranaisesti viittaakaan tempaukseen - tukevat sitä yleiskuvaa, että Kristuksen saapuminen on lähellä. Koko historiansa ajan uskova seurakunta on pitänyt kiinni siitä näkemyksestä, että Kristuksen paluun ajankohta on tuntematon, ja että se saattaa sen tähden tapahtua minä hetkenä tahansa.

Matt. 24:42-44

Mark. 13:32-37

Luuk. 12:36

1 Kor. 1:7

2 Tim. 4:1

1 Joh. 2:18

Ilm. 3:3b

Ilm. 16:15
  1. Toinen väittämä perustuu lupaukseen, että seurakunta pelastetaan tulevalta vihalta. Room. 5:9:ssä Paavali sanoo, että me "pelastumme Hänen kauttansa vihasta". 1 Tess. 1:10 kuvailee Herraa Jeesusta, "joka pelastaa meidät tulevasta vihasta". Ja 1 Tess. 5:9:stä huomaamme, ettei "Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta". Sana "viha" saattaa viitata suuren ahdistuksen ajan vihaan tai se saattaa viitata Jumalan iankaikkiseen tuomioon jumalattomille. Tessalonikalaiskirjeissä tekstisisältö suosii suuren ahdistuksen ajan vihaa (ks. 1 Tess. 5:2, 3; 2 Tess. 1:6-10; 2:10-21).
  2. lm. 3:10:ssä Kristus lupaa pelastaa kansansa (kreikaksi ek, tarkoittaa "ulos") koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.
  3. Ilmestyskirjan rakenne tukee opetusta ennen suurta ahdistusta tapahtuvasta tempauksesta. Luvuissa 2 ja 3 seurakunta on maan päällä, mutta luvun 3 jälkeen sitä ei enää kertaakaan mainita maan päällä olevana. Luvuissa 4 ja 5 pyhät nähdään taivaassa päässään voittajien kruunut. Sitten seuraa suuren ahdistuksen aika maan päällä luvuissa 6-19. Seurakunnan pyhät ovat jo taivaassa.
  4. Suuren ahdistuksen aika ei ala, ennenkuin laittomuuden ihminen on ilmestynyt (2 Tess. 2:3). Mutta laittomuuden ihminen ei ilmesty, ennenkuin pidättäjä poistetaan tieltä (2 Tess. 2:7, 8). Pyhä Henki on varmasti vastaus pidättäjän kysymykseen; Hän pidättää tai estää pahan täydelleen kehittymistä niin kauan kuin seurakunta on maailmassa. Hänet poistetaan tieltä seurakunnassa asuvana tempauksen hetkellä.

    Eräässä mielessä Pyhä Henki on aina ollut ja tulee olemaan maailmassa. Mutta helluntaina Hän tuli hyvin erityisellä tavalla, so. pysyvästi asumaan uskoviin ja seurakuntaan. Siinä mielessä Hänet tullaan poistamaan tieltä tempauksessa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Jumalan Henki jatkaisi toimintaansa suuren ahdistuksen aikana. Hän tulee yhä tuomitsemaan ja käännyttämään syntisiä. Mutta Hän ei enää tule pysyvästi asumaan heihin eikä liittämään heitä seurakuntaan. Hänen palvelustehtävänsä tulee olemaan jotakuinkin verrattavissa Hänen toimintaansa Vanhan testamentin aikana.
  1. 1 Tess. 4:18:ssa tempauksesta puhutaan lohduttavana näkymänä. Herran päivä ei tule lohduttajana vaan kuin varas yöllä (1 Tess. 5:2). Se on äkillisen tuhon aika (jae 3) ja vihan (jae 9), josta ei ole pakoonpääsyä (jae 3). Vastakohtana tempaus on koko ajan kirkastuva toivo, ei yhä kauhistuttavampi odotus.
  2. Sen jälkeen, kun Kristus on hakenut pyhänsä, on oltava aikaväli siihen hetkeen, kun Hän saapuu pyhiensä kanssa. Kun Kristus tulee hakemaan pyhiään, kaikki uskovat otetaan pois maailmasta ja he saavat kirkastetut ruumiinsa (1 Kor. 15:51). Silti, kun Kristus tulee takaisin hallitsemaan, on olemassa pelastettuja ihmisiä, jotka ovat yhä luonnollisissa ruumiissaan, joka käy ilmi siitä tosiasiasta, että he kasvattavat lapsia (Jes. 65:20-25; Sak. 8:5). Jos tempaus ja ilmestyminen tapahtuvat samanaikaisesti (suuren ahdistuksen jälkeisen tempauksen näkemys), niin mistä nämä jälkimmäiset ihmiset sitten tulevat?

    On myös toinen syy, miksi tempauksen ja hallitsemisen välillä on oltava aikaväli. Kristuksen tuomioistuimen tapahtumien taivaassa täytyy olla tempauksen jälkeen, jolloin Herra tuomitsee pyhiensä uskollisuuden perusteella ja palkitsee heitä sen mukaisesti (2 Kor. 5:10). Tuolloin annetut palkinnot määräävät suuruuden hallintavallalle, joka annetaan yksittäiselle pyhälle tuhatvuotisen valtakunnan ajaksi (Luuk. 19:17, 19). Jos tempaus ja hallitsemaan saapuminen tapahtuisivat samanaikaisesti, Kristuksen tuomioistuimen täytäntöönpanoon ei jäisi aikaa.
  1. Ainoa tapa, jolla Herran päivä voi yllättää jokaisen, on sen tuleminen kuin varas yöllä (1 Tess. 5:2). Silti Paavali selvästi ilmoittaa, ettei se tule yllättämään uskovia kuten varas yöllä (1 Tess. 5:4). Sen vuoksi se ei tule yllättämään uskovia ollenkaan. Miksi ei? On annettu kaksi syytä: (1) Uskovat eivät ole yön lapsia vaan päivän (1 Tess. 5:4, 5). (2) Jumala ei ole määrännyt uskovia vihaan (1 Tess. 5:9).
  2. Tempauksen hetkellä uskovat menevät Isän kotiin (Joh. 14:3), eivät välittömästi takaisin maan päälle, niin kuin suuren ahdistuksen jälkeen tapahtuvan tempauksen puoltajat väittävät.
  3. Suuri ahdistus on selkeästi juutalainen tunnusmerkeiltään. Sitä kutsutaan Jaakobin ahdistuksen ajaksi (Jer. 30:7). Huomaa juutalaiset yhteydet Matt. 24:ssä: Juudea (jae 16), sapatti (jae 20), pyhä paikka (jae 15). Näillä käsitteillä ei ole mitään tekemistä seurakunnan kanssa.
  4. Useat Vanhan testamentin esikuvista viittaavat suurta ahdistusta edeltävään tempaukseen. Me emme rakenna oppiamme esikuville, mutta nämä esikuvat sopivat hyvin suurta ahdistusta edeltävän tempauksen näkemykseen.

    Hanok, esikuva seurakunnasta, otettiin taivaaseen ennenkuin Jumalan tuomion vedet lankesivat, jolloin Nooa ja hänen perheensä, esikuvana uskovasta juutalaisesta jäännöksestä, pelastettiin vedenpaisumuksen kautta.

    Loot pääsi pois Sodomasta ennenkuin tuomion tulet lankesivat.

    Aabraham uhraamassa Iisakia kuvasi Jumalaa uhraamassa Poikaansa Golgatalla. Tuon tapahtuman jälkeen ensimmäinen kerta, kun Iisak mainitaan, on hetki, jolloin hän lähti kohtaamaan morsiantaan ja hakemaan hänet kotiinsa. Näin Kristuksen ensimmäinen ilmestyminen taivaaseenastumisen jälkeen tulee olemaan hetki, kun Hän tulee noutamaan morsiamensa kotiin taivaaseen.

    Elia otettiin taivaaseen ennenkuin tuomio langetettiin syntiselle Iisebelille.
  1. Ensimmäiset 69 viikkoa Danielin profetiasta (9:24-27) koskevat aikaa Artakserkseksen julistuksesta vuonna 445 eKr. Kristuksen ristiinnaulitsemiseen saakka. Tuolla ajanjaksolla ei ole mitään tekemistä seurakunnan kanssa. Miksi sitten 70. viikon tapahtumien, jolloin on suuren ahdistuksen aika, pitäisi koskea seurakuntaa? (Tosiasiallisesti seurakunnan aika ilmenee mainitsemattomana lisäajanjaksona 69. ja 70. viikon välissä.)

 

Väitteet ennen suurta ahdistusta tapahtuvan tempauksen näkemystä vastaan ja suuren ahdistuksen jälkeen tapahtuvan tempauksen puolesta.

  1. Lupaus Ilm. 3:10:ssä ei tarkoita, että pyhät tullaan pelastamaan pois suuresta ahdistuksesta vaan että he joutuvat käymään sen läpi (vertaa Joh. 17:15).

Vastaus: Sanat, jotka käännettynä kuuluvat "pelastan sinut koetuksen hetkestä" tässä jakeessa kirjaimellisesti merkitsevät "pidän sinut ulkopuolella". Kreikankielessä prepositio ek tarkoittaa "olemista kokonaan ulkona tai poissa jostakin". Sillä ei siis tarkoiteta, että seurakunta varjeltaisiin suuressa ahdistuksessa tai sen läpi, vaan että se tullaan pitämään siitä kokonaan ulkopuolella.

Samoja sanoja on käytetty Joh. 17:15:ssä, missä Jeesus rukoilee: "En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta." Plummer selittää: "Aivan niinkuin Kristus on Se, jossa Hänen opetuslapsensa elävät ja liikkuvat, samoin paha/paholainen on se, josta (ek) Hän rukoilee heidät pidettäväksi poissa." Rukoukseen on vastattu; uskovat on pidetty poissa saatanan hallinnasta ja siirretty Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan.
  1. Kreikankielinen käännös Room. 5:3:sta sanoo: "ahdistus (engl. the Tribulation) saa aikaan kärsivällisyyttä."

Vastaus: Paavali ei väitä, että ainoa ajankohta, jolloin ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, on suuren ahdistuksen (the Tribulation Period) aikana. Hänen väitteensä tarkoittaa selvästi, että ahdistus (the tribulation), jota uskovat joutuvat läpikäymään tässä elämässä saa aikaan kärsivällisyyttä. Myös kreikankielessä, kuten ranskan- ja espanjankielessäkin asianimisanoilla on usein määräävä artikkeli, niin ollen käännös "ahdistus" ("tribulation") on oikein.
  1. Kristityille on aina ollut luvassa ahdistusta (Joh. 16:33). Ei ole mitään syytä, miksi meidän ei tarvitsisi käydä sitä läpi.

Vastaus: Kukaan ei kiistä sitä tosiseikkaa, että "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan" (Apt. 14:22). Mutta on valtava ero sen ahdistuksen, joka on jokaisen uskovan osuus, ja suuren ahdistuksen ajan välillä, joka odottaa Kristuksen kieltänyttä maailmaa.
  1. 2 Tess. 1:7 osoittaa, etteivät pyhät saa lepoa ennenkuin Herra Jeesus palaa maan päälle suuren ahdistuksen ajan lopussa.

Vastaus: Ne tessalonikalaiset, joille tämä kirjoitettiin, ovat jo saaneet leponsa taivaassa. Mutta heidän vainoajiensa tuomio ja pyhien julkinen osoittaminen tulee näkyviin maailmalle, kun Herra Jeesus palaa voimassa ja suuressa kirkkaudessa.
  1. Apt. 3:21 mukaan, taivaat tulevat pitämään Herran Jeesuksen siihen saakka, kunnes kaikki asetetaan jälleen kohdalleen, tuhatvuotisessa valtakunnassa.

Vastaus: Nämä sanat puhuttiin Israelin miehille (jae 12). Israelin kansan ollessa kyseessä, tämä ilmaisu on totta. Se käy yksiin Vapahtajan sanojen kanssa, jotka Hän lausui Jerusalemille, Matt. 23:39:n mukaan: "tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: ‘Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen’ " Tämä tulee tapahtumaan suuren ahdistuksen ajan lopussa. Seurakunta on kuitenkin jo temmattu taivaaseen seitsemän vuotta aiemmin.
  1. Psalmi 110:1 sanoo, että Kristus tulee istumaan Jumalan oikealla puolella siihen saakka, kunnes kaikki Hänen vihollisensa on tuhottu. Se tulee olemaan suuren ahdistuksen ajan lopussa.

Vastaus: Ilm. 20 jakeista 8 ja 9 voimme lukea niistä, jotka tulevat olemaan Kristuksen vihollisia tuhatvuotisen valtakunnan lopussa - se on siis tuhat vuotta suuren ahdistuksen ajan päättymisen jälkeen. Jumalan oikea puoli voi kuvata sekä kunnian ja voiman asemaa että maantieteellistä sijaintia.
  1. Tiit. 2:13:ssa autuaallinen toivo on yhtä kuin kirkkauden ilmestyminen. Sen vuoksi tempaus tapahtuu samaan aikaan kuin ilmestyminenkin. Siksi me emme odota ennen suurta ahdistusta tapahtuvaa tempausta vaan Kristuksen paluuta hallitsemaan.

Vastaus: Tämä väittämä perustuu kreikankielen lauseopin sääntöön nimeltä Granville Sharpin sääntö, joka sanoo: "Kun kaksi "ja"- sanalla (kreik. kai) yhdistettyä substantiivia ovat samassa yhteydessä, ja määräävä artikkeli (engl. "the") edeltää ensimmäistä substantiivia, muttei jälkimmäistä, jälkimmäinen substantiivi viittaa samaan henkilöön tai asiaan kuin ensimmäinenkin ja on lisäkuvaus siitä." Esimerkiksi Tiit. 2:13 sanoo: "suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä." Sanat "Jumala" ja "Vapahtaja" on yhdistetty "ja"- sanalla; ne ovat samassa yhteydessä (objekteja engl. "of"- prepositiolle); määräävä artikkeli "the" (osa kreikan sanaa "meidän", "-mme") edeltää sanaa "Jumala", muttei sanaa "Vapahtaja". Sen vuoksi, Granville Sharpin säännön mukaan, sana "Vapahtaja" viittaa samaan persoonaan kuin sana "Jumala", ja on lisäkuvaus Hänestä. Tämä todistaa juuri sen, että Vapahtajamme Jeesus Kristus on Jumala.

Samassa jakeessa sanotaan kreikan kielellä: "odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja… kirkkauden ilmestymistä". Granville Sharpin säännön mukaan siis väitetään, että autuaallinen toivo on sama kuin kirkkauden ilmestyminen, ja koska kirkkauden ilmestyminen on yleisesti ymmärretty Kristuksen paluuksi hallitsemaan, siksi uskovan toivo ei ole ennen suurta ahdistusta tapahtuva tempaus vaan Kristuksen paluu kirkkaudessa maan päälle.

Tähän väittämään löytyy kaksi vastausta. Kaikkein ensimmäiseksi, kuten kaikilla hyvillä säännöillä, on Granville Sharpin säännölläkin on poikkeuksensa. Yksi löytyy Luuk. 14:23:sta, missä sanotaan kreikaksi: "Mene teille ja aitovierille." Jos sääntö pätee tässäkin tapauksessa, niin meidän on uskottava, että tiet ovat sama asia kuin aitovieret! Toinen poikkeus löytyy Ef. 2:20:sta: "apostolien ja profeettain perustukselle." Yksikään huolellinen raamatuntutkija ei väittäisi apostoleja ja profeettoja samoiksi.

Vaikka autuaallinen toivo olisi sama kuin kirkkauden ilmestyminen, mikä estäisi meitä näkemästä tempausta Kristuksen kirkkauden ilmestymisenä seurakunnalle kun taas ilmestymistä Hänen kirkkauden ilmestymisenään maailmalle? Sanat apokalupsis (ilmestyminen) ja epiphaneia (kirkkauden ilmestyminen tai ilmestyminen) voivat viitata yhtä hyvin tempaukseen kuin Kristuksen paluuseen hallitsemaan.
  1. Muita raamatunkohtia, jotka osoittavat, että uskovan toivo on Kristuksen paluu hallitsemaan, ovat 1 Kor. 1:7; 1 Tim. 6:14; 2 Tim. 4:8; 1 Piet. 1:7, 13; 4:13.

Vastaus: Näissä raamatunkohdissa esiintyviä sanoja "ilmestyminen" ja "kirkkauden ilmestyminen" on käytetty sekä Kristuksen saapumisesta noutamaan pyhiään että Hänen paluustansa pyhiensä kanssa. Ensin Hän ilmoittaa itsensä ja ilmestyy seurakunnalle, ja myöhemmin myös maailmalle.

Mutta vaikka kaikki nämä lainatut jakeet viittaisivatkin Kristuksen paluuseen hallitsemaan, tulisi olla täysin selvää, että uskovan toivo sisältää kaikki profeetallisen tulevaisuuden siunaukset. Me odotamme tempausta, Kristuksen paluuta hallitsemaan, tuhatvuotista valtakuntaa ja iankaikkista olomuotoa.
  1. Seurakunnan perinteinen näkemys toivosta ei ole ollut suurta ahdistusta edeltävä tempaus. Tätä näkemystä on esiintynyt vain viimeisen noin 160 vuoden aikana J.N. Darbyn opetuksen vuoksi.

Vastaus: Uuden testamentin seurakunta odotti Jumalan Poikaa taivaasta. Pyhät eivät tienneet, milloin Hän saapuisi, joten he odottivat Häntä palaavaksi millä hetkellä tahansa.

Väitteet, jotka kohdistetaan siihen, mitä joku henkilö opetti tai ei opettanut, ovat nimeltään ad hominem (henkilöön kohdistuva) ja niitä pidetään aiheeseen kuulumattomina. Kysymys kuuluu, "Mitä Raamattu opettaa?", ei "Mitä tämä tai tuo opetti?"
  1. Viimeinen pasuuna 1 Kor. 15:52:ssa ja Jumalan pasuuna (1 Tess. 4:16) liittyvät tempaukseen ja ovat sama kuin Ilm. 11:15 seitsemäs pasuuna. Koska seitsemäs pasuuna soi suuren ahdistuksen ajan lopussa, kun "Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa," Kristuksen paluun on tapahduttava suuren ahdistuksen jälkeen.

Vastaus: Nämä pasuunat eivät suinkaan ole samat. "Viimeinen pasuuna" on sama kuin "Jumalan pasuuna". Se ilmoittaa tempauksesta ja viestittää uskovien ylösnousemuksesta ja heidän ottamisestaan Isän kotiin taivaaseen. Se on "viimeinen pasuuna" seurakunnalle. Seitsemäs pasuuna Ilm. 11:15:ssä on viimeinen suuren ahdistuksen aikana tapahtuvien tuomioiden sarjassa. Se on viimeinen pasuuna uskottomalle Israelille ja ei-uskoville pakanoille. "Viimeinen pasuuna" 1 Kor. 15:52:ssa, kutsuttu myös "Jumalan pasuunaksi" (1 Tess. 4:16), sijoittuu aikaan ennen suurta ahdistusta. Seitsemäs pasuuna sijoittuu suuren ahdistuksen ajan loppuun.
  1. Ilm. 20:4, 5:n ensimmäinen ylösnousemus tapahtuu suuren ahdistuksen ajan lopulla eikä seitsemän vuotta aikaisemmin, niinkuin ennen suurta ahdistusta tapahtuvan tempauksen näkemyksen kannattajat väittävät.

Vastaus: Ensimmäinen ylösnousemus ei ole erillinen tapahtuma vaan tapahtumasarja. Se alkoi Kristuksen ylösnousemuksella kuolleista (1 Kor. 15:23). Seuraava vaihe tulee olemaan uskovien ylösnouseminen tempauksessa. Kolmas vaihe tulee olemaan suuren ahdistuksen ajan pyhien ylösnousemus Kristuksen maanpäälle paluun hetkellä (Ilm. 20:4, 5). Toisin sanoen, ensimmäinen ylösnousemus sisältää Kristuksen ja myös kaikkien todellisten uskovien ylösnousemuksen huolimatta siitä, milloin heidät otetaan ylös. Kaikki jumalattomat nostetaan ylös tuhatvuotisen valtakunnan lopussa suuren valkean valtaistuimen eteen (Ilm. 20:11-15).
  1. Matt. 13:24-30:n mukaan nisu ja luste kasvavat yhdessä aikakauden loppuun asti, so. suuren ahdistuksen ajan loppuun saakka.

Vastaus: Tämä pitää paikkansa, mutta tämä vertaus kertoo taivasten valtakunnasta eikä seurakunnasta. Valtakunnassa tulee olemaan todellista ja valheellista kansaa suuren ahdistuksen ajan loppuun saakka.
  1. Tempaus ei voi olla salainen, koska silloin kuuluu huuto, arkkienkelin ääni ja Jumalan pasuuna (1 Tess. 4:16).

Vastaus: Opetus salaisesta tempauksesta perustuu siihen tosiasiaan, että se tulee tapahtumaan silmänräpäyksessä (1 Kor. 15:52). Kaikki tulee olemaan ohi ennenkuin maailmalla on edes mahdollisuus nähdä mitään tai tietää, mitä on tapahtunut.
  1. George Muller, Samuel Tregelles, Oswald Smith ja monet arvostetut miehet ovat olleet suuren ahdistuksen jälkeen tapahtuvan tempauksen kannalla.

Vastaus: Väittämä ei todista mitään. Molemmilla näkemyksillä on ollut suuria miehiä kannattajinaan.
  1. Useimmat Uuden testamentin kohdista liittyen Kristuksen saapumiseen viittaavat Hänen paluuseensa hallitsemaan.

Vastaus: Tämä ei kiistä totuutta tempauksesta. Se, että Uudessa testamentissa on useampia viittauksia taivaasta kuin helvetistä ei tarkoita, ettei helvettiä ole olemassa.
  1. Seurakunta ei tule kärsimään Jumalan vihaa suuressa ahdistuksessa, mutta se tulee kärsimään joko antikristuksen tai saatanan vihaa sen aikana.

Vastaus: Suuren ahdistuksen ajan viha on Ilmestyskirjassa ilmoitettu kuusi kertaa Jumalan vihaksi:

Ilm. 14:9, 10

Ilm. 14:19

Ilm. 15:1

Ilm. 15:7

Ilm. 16:1

Ilm. 16:19

  1. Kun Jeesus sanoo: "Minä tulen pian" (Ilm. 22:7, 12, 20), se ei tarkoita millä hetkellä tahansa. Paremminkin se tarkoittaa, että Hänen tulemisensa on yht’äkkinen.

Vastaus: Tämä on kiistelty aihe. Vaikka se tarkoittaisikin "yht’äkkistä", on silti jakeita kuten Heb. 10:37: "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee Hän, joka tuleva on, eikä viivyttele;"
  1. Pidättäjä 2 Tess. 2:6-8:ssa ei ole Pyhä Henki vaan Rooman valtakunta tai Jumalan voima.

Vastaus: Seurakunnassa ja yksilöuskovassa asuva Pyhä Henki näyttää sopivan pidättäjän kuvaukseen täydellisemmin ja tarkemmin kuin mikään muu vaihtoehto. Samoin kuin pidättäjästä puhutaan asiana ja henkilönä tuossa luvussa, samoin Hengestä on puhuttu Joh. 14:26:ssa, 15:26:ssa, 16:8:ssa, 13:ssa ja 14:ssä sekä neutrisukuisena (Pyhä Henki) ja maskuliinisena (Hän). Jo 1 Moos. 6:3:ssa, Pyhästä Hengestä puhutaan pahuuden estämisen yhteydessä. Myöhemmin Hänet nähdään samassa tehtävässä Jes. 59:19:ssä, Joh. 16:7-11:ssä ja 1 Joh. 4:4:ssä.

Uskovissa asuvan Hengen kautta he ovat maan suola (Matt. 5:13) ja maailman valkeus (Matt. 5:14). Suola on säilöntäaine, mutta se myös estää turmeltumisen leviämistä. Valkeus karkottaa pimeyden, sen ympäristön, jossa ihmiset mielellään tekevät pahuutta (Joh. 3:19). Kun seurakunnassa (1 Kor. 3:16) ja yksilöuskovissa (1 Kor. 6:19) pysyvästi asuva Pyhä Henki jättää maailman, laittomuuden pidättäjä lähtee.
  1. Kristuksen saapuminen ei olisi voinut olla lähellä apostolisina päivinä, koska sekä Pietari että Paavali tiesivät kuolevansa (Joh. 21:18, 19; 2 Piet. 1:14, 15; 2Tim. 4:6).

Vastaus: Joskus Paavali puhui olevansa elossa, kun Herra palaa (1 Tess. 4:15) ja toisinaan olevansa niiden uskovien joukossa, jotka kuolisivat ja tulisivat ylösotetuiksi (Fil. 3:10, 11). Tällainen on sovelias asenne meille kaikille. Me odotamme Herraa tulevaksi elinaikanamme, mutta ymmärrämme, että saatamme kuolla ennen tempausta.

Pietari uskoi, että kaiken loppu oli lähellä (1 Piet. 4:7) ja hän tuomitsi ne pilkkaajat, jotka kielsivät Herran tulemisen sanomalla, että: "onhan…kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta" (2 Piet. 3:4).
  1. Herran paluu ei voi tapahtua millä hetkellä tahansa, koska evankeliumin on levittävä kaikkialle maailmaan ennenkuin Hän tulee (Matt. 24:14).

Vastaus: Tämä viittaa valtakunnan evankeliumiin (jae 14), joka tulee leviämään kaikkialle maailmaan suuren ahdistuksen aikana. Tuon evankeliumin ehtoina ovat: "Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen niin sinä pelastut, ja kun Kristus tulee, pääset tuhatvuotiseen valtakuntaan Hänen kanssaan." Se on tuo sama pelastuksen tie, jota me saarnaamme, mutta me katsomme eteenpäin tulevaan tempaukseen. Toisin sanoen, me sanomme: " Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen niin sinä pelastut, ja kun Kristus tulee, pääset Isän kotiin Hänen kanssansa."
  1. Raamatunkohdat, kuten Matt. 28:19, 20 ja Apt. 1:8 kertovat evankeliumista, joka leviää "kaikille kansoille" ja "maailman ääriin". Jos se on näin, Herran ei ollut mahdollista palata apostolien elinaikana.

Vastaus: Kol. 1:6, 23:ssa Paavali lausuu, että "kaikessa maailmassa" ja "kaikessa luomakunnassa taivaan alla" oli kuultu evankeliumi. Room. 10:18:ssa evankeliumin sanotaan levinneen maan piirin ääriin. Luonnollisesti ymmärrämme näiden raamatunkohtien viittaavan sen ajan tunnettuun maailmaan, Välimeren alueen maihin.
  1. Paavalin pitkäaikaiset lähetystyösuunnitelmat Apt. 18:21:ssä, 23:11:ssä, Room. 15:22-25:ssä, 30:ssa, ja 31:ssa osoittavat, ettei hän odottanut Herraa palaavaksi lähitulevaisuudessa.

Vastaus: Paavali oli tehnyt suunnitelmansa Jumalan tahtoon alistuneena (Apt. 18:21, Room. 1:10, 1 Kor. 4:19). Hän työskenteli, aivankuin Herra ei palaisikaan hänen elinaikanaan, mutta odotti ja valvoi Hänen palaamistaan millä hetkellä tahansa.
  1. Paavali puhui viimeisinä päivinä tulevista vaikeista ajoista (1 Tim. 4:1-3, 2 Tim. 3:1-5). Tämä edellyttäisi ajanjaksoa, jonka aikana Herra ei tulisi.

Vastaus: Paavali sanoi myös, että laittomuuden salaisuus oli jo vaikuttamassa (2 Tess. 2:7) ja Johannes sanoi, että hänen päivinään oli "viimeinen aika" (1 Joh. 2:18). Nämä miehet eivät nähneet tässä mitään ongelmaa, joka olisi tehnyt toivon Kristuksen pikaisesta paluusta mahdottomaksi.
  1. Vertaukset kuten Matt. 25:14-30 ja Luuk. 19:11-27 ennakoivat, että kuluisi pitkä ajanjakso, ennenkuin Herra palaisi. Sen vuoksi varhaiset uskovat eivät olisi voineet odottaa Herraa tulevaksi millä hetkellä tahansa.

Vastaus: Nähtävästi varhaiset uskovat eivät perustaneet oppiaan vertauksille, koska he odottivat tempausta! (1 Tess. 1:10). Sitä paitsi Matt. 25:19:n "pitkä aika" on liian epämääräinen sulkemaan pois paluun läheisyyden. Luukkaan vertaus opettaa, että valtakunta ei ilmestyisi heti (Luuk. 19:11), mutta tämä ei poissulje seurakunnan millä hetkellä tahansa tapahtuvaa tempausta.

William MacDonald