| Hebrealaiskirjeen
sanoma meidän ajallemme Mikä on hebrealaiskirjeen sanoma meille 20. vuosisadan ihmisille? Vaikka juutalaisuus ei ole niin hallitseva uskonto nykyään kuin se oli seurakunnan varhaisina päivinä, on lakihenkisyys silti levinnyt kristikunnan keskuuteen. Tunnetussa kirjasessaan Rightly Dividing the Word of Truth, tohtori C. I. Scofield kirjoittaa: Voidaan turvallisin mielin sanoa, että juutalaisten tapojen ja rituaalien noudattaminen seurakunnassa on enemmän estänyt sen kehittymistä, johtanut harhaan lähetystyötä ja tuhonnut sitä hengellisesti kuin mitkään muut syyt yhteensä. Sen sijaan että olisi kulkenut eteenpäin maailmasta erottautumiseen osoitetulla tiellään seuraten Herraa taivaallisessa kutsussaan, se on käyttänyt juutalaisia kirjoituksia puolustaakseen itseään alennettuaan oman tarkoituksensa. Se on käyttänyt aikansa maailman sivistämiseen, rikkauksien hankkimiseen, mahtavien rituaalien suorittamiseen, valtavien kirkkojen pystyttämiseen…ja jakanut tasa-arvoisen veljeyden "papistoon" ja "maallikoihin". Hebrealaiskirje kutsuu meitä erottautumaan kaikista uskonnollisista järjestelmistä, joissa Kristusta ei kunnioiteta ainoana Herrana ja Vapahtajana ja joissa Hänen työtään ei tunnusteta kertakaikkisena syntiuhrina. Hebrealaiskirje opettaa meille, että Vanhan testamentin vertauskuvat ja tulevaisten varjot saivat täyttymyksensä Herrassamme. Hän on meidän suuri Ylimmäinen Pappimme. Hän on meidän Uhrimme. Hän on Alttarimme. Hän palvelee taivaallisessa pyhäkössä eikä Hänen pappeudellaan ole loppua. Se opettaa, että kaikki uskovat ovat pappeja ja että heillä on välitön pääsy Jumalan yhteyteen uskon kautta milloin tahansa. He uhraavat itsensä, kiitoksensa ja omaisuutensa uhreja. David Baron kirjoittaa: Leeviläisen pappeuden mallin käyttöönotto kristillisessä seurakunnassa, mitä ritualismi pyrkii kaikin tavoin tekemään, ei ole mitään muuta kuin yritys pyhittämättömin käsin kursia uudelleen kokoon esirippua, jonka siunattu, sovituksen Jumala oli itse repinyt kahtia, ja kuin sanoa: "Seiso kauempana, älä tule lähelle Jumalaa" niille, jotka on "tehty läheisiksi Kristuksen veren kautta". Hebrealaiskirje opettaa, että meillä on parempi liitto, parempi välimies, parempi toivo, paremmat lupaukset, parempi kotimaa, parempi pappeus ja parempi omaisuus - paremmat kuin se parhain, mitä juutalaisuus voi tarjota. Kirje vakuuttaa, että meillä on iankaikkinen lunastus, iankaikkinen pelastus, iankaikkinen liitto ja iankaikkinen perintö. Kirje varoittaa meitä vakavasti luopumuksen synnistä. Jos joku todistaa olevansa kristitty, liittyy kristilliseen seurakuntaan ja sitten kääntää selkänsä Kristukselle ja liittyy Herran vihollisiin, sellaisen ihmisen on mahdotonta tulla uudistetuksi katumukseen. Hebrealaiskirje rohkaisee tosi kristittyjä vaeltamaan uskossa eikä näkemisessä, koska sellainen on Kristusta miellyttävää elämää. Se myös rohkaisee meitä kestämään lujina kärsimyksissä, koetuksissa ja vainoissa voidaksemme saavuttaa luvatun palkinnon. Kirje opettaa, että koska uskovilla on monia etuoikeuksia, heillä on myös hyvin erityinen vastuu. Ylivoimaisuus Kristuksessa tekee heistä suurimman suosion saaneita ihmisiä maailmassa. Jos he laiminlyövät sellaisia etuoikeuksia, tulevat he kärsimään menetystä sen mukaisesti Kristuksen tuomioistuimen edessä. Heiltä odotetaan enemmän kuin niiltä, jotka elivät lain alla; ja yhä enemmän tullaan vaatimaan tulevaisuudessa. "Niin menkäämme siis Hänen tykönsä ‘ulkopuolelle leirin’, Hänen pilkkaansa kantaen" (Heb. 13:13). William MacDonald
|