Ap.t. 8:38:ssa kerrottu hoviherran kastaminen on yksi niistä monista osoituksista, että alkuseurakunta opetti ja harjoitti uskovien kastamista (Ap.t. 2:38; 22:16). Se ei tarkoittanut samaa kuin Johanneksen kaste, joka oli osoituksena katumuksesta (Ap.t. 13:24; 19:4). Enemmänkin se oli julkinen todistus samastumisesta Kristukseen.

Kaste seurasi poikkeuksetta kääntymystä (Ap.t. 2:41; 8:12; 18:8) ja oli tarkoitettu sekä naisille että miehille (Ap.t. 8:12) ja pakanoille yhtä hyvin kuin juutalaisille (Ap.t. 10:48). Kerrotaan, että perhekuntia kastettiin (Ap.t. 10:47, 48; 16:15; 16:33), mutta ainakin kahdessa näistä tapauksesta annetaan ymmärtää, että kaikki perhekunnan jäsenet olivat uskoneet. Koskaan ei ole mainittu, että sylilapsia olisi kastettu.

Uskovat kastettiin hyvin pian kääntymisensä jälkeen (Ap.t. 8:36; 9:18; 16:33). Ilmeisesti sen perusta oli todistus uskosta Kristukseen. Mitään koeaikaa ei vaadittu osoittamaan todistuksen todenmukaisuutta. Tietysti vainon uhka luultavimmin esti kevytmieliset ratkaisut.

Noita Simonin tapaus osoittaa, että kasteella ei ollut pelastavaa arvoa (Ap.t. 8:13). Jopa uskonsa tunnustamisen ja kastamisensa jälkeen hän oli "täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä" (Ap.t. 8:23). Hänen sydämensä ei ollut "oikea Jumalan edessä" (Ap.t. 8:21).

Kuten on mainittu, kaste tapahtui upottamalla (Ap.t. 8:38, 39): "ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra ... kun he olivat astuneet ylös vedestä ... ". Jopa monet nykypäivän pirskottamisen ja valelun kannattajista myöntävät, että upotuskaste oli ensimmäisen vuosisadan opetuslasten käytäntöä.

Kahdesti kaste näyttää kytkeytyvän syntien anteeksiantoon. Helluntaipäivänä Pietari sanoi: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi ..." (Ap.t. 2:38). Ja myöhemmin Ananias sanoi Paavalille: "Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi." (Ap.t. 22:16). Molemmissa tapauksissa ohjeet annettiin juutalaisille; yhtäkään pakanaa ei ollut koskaan käsketty ottamaan kastetta syntien anteeksiantamiseksi. Uskovan kasteessa juutalainen julkisesti hylkäsi yhteytensä kansakuntaan, joka hylkäsi ja ristiinnaulitsi Messiaansa. Perusta hänen syntiensä anteeksiannolle oli usko Herraan Jeesukseen. Ostohinta hänen anteeksiannolleen oli Herran kallis veri. Vesikaste oli tapa, jolla anteeksianto toimitettiin, koska kaste poisti julkisesti hänet juutalaisesta perustasta ja asetti hänet kristilliselle perustalle.

Kastekaavaa "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Matt. 28:19) ei löydy Apostolien teoista. Samarialaiset kastettiin Herran Jeesuksen nimeen (Ap.t. 8:16) kuten myös Johanneksen opetuslapset (Ap.t. 19:5). Kuitenkaan tämä ei välttämättä merkitse, ettei kolminaisuuden muotoa olisi käytetty. Sanonta "Herran Jeesuksen nimeen" voi tarkoittaa "Herran Jeesuksen valtuudella".

Johanneksen opetuslapset kastettiin kaksi kertaa - ensiksi Johanneksen kasteella katumukseen, sitten uskovan kasteella kääntymyksen aikaan (Ap.t. 19:3, 5). Tämä käy ennakkotapaukseksi sellaisten ihmisten "uudelleenkastamisesta", jotka ristittiin tai kastettiin ennen pelastumistaan.

1. Piet. 3:21

Tarkastelemme aluksi, mitä kaste saattaa tarkoittaa ja sitten, mitä se ei voi tarkoittaa.

Itse asiassa on olemassa kaste, joka pelastaa meidät - se ei ole meidän kasteemme vedessä, vaan kaste, joka tapahtui Golgatalla lähes 2000 vuotta sitten. Kristuksen kuolema oli kaste. Hänet kastettiin tuomion vesissä. Tätä Hän tarkoitti sanoessaan: "Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty!" (Luuk. 12:50). Psalmin kirjoittaja kuvaili tätä kastetta sanoin: "Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni" (Ps. 42:8). Kuolemassaan Kristus kastettiin Jumalan vihan kuohuissa ja aalloissa, ja tämä kaste on perusta meidän pelastuksellemme.

Mutta meidän on otettava vastaan Hänen kuolemansa omakohtaisesti. Aivan kuten Nooan oli perheineen mentävä arkkiin pelastuakseen, samoin meidän tulee antautua Herralle ainoana Pelastajanamme. Tekemällä tämän me samaistumme Kristukseen Hänen kuolemassaan, hautaamisessaan ja ylösnousemisessaan. Siten me olemme hyvin todellisessa mielessä tulleet ristiinnaulituiksi Hänen kanssaan (Gal. 2:20), haudatuiksi Hänen kanssaan (Room. 6:4) ja meidät on tuotu kuolleista elämään Hänen kanssaan (Room. 6:4).

Kaikki tämä on kuvattu uskovan kasteessa. Itse seremonia on ulkoinen osoitus siitä, mitä on jo hengellisesti tapahtunut; meidät on kastettu Kristuksen kuolemaan. Mennessämme veden alle me ilmoitamme, että meidät on haudattu Hänen kanssaan. Kun tulemme ylös vedestä, osoitamme nousseemme ylös Hänen kanssaan ja haluavamme vaeltaa uudessa elämässä.

Vertauskuvana, joka nyt pelastaa meidät (1. Piet. 3:21) - kaste viittaa Kristuksen ristillä tapahtuneeseen kuoleman kasteeseen ja meidän samaistumiseemme Häneen siinä. Tätä tapahtumaa vesikaste edustaa.

1 Piet. 3:21 ei voi tarkoittaa, että me pelastuisimme rituaalisen vedellä kastamisen kautta, koska:

1. Siinä tapauksessa vesi olisi pelastaja Herran Jeesuksen sijasta. Mutta Hän sanoi: "Minä olen tie" (Joh. 14:6).

2. Se merkitsisi, että Kristus kuoli turhaan. Jos ihmiset voisivat pelastua veden kautta, minkä tähden Herran Jeesuksen täytyi kuolla?

3. Se ei yksinkertaisesti toimi. Monet kastetut ovat kasteen jälkeisellä elämällään todistaneet, etteivät he olleet todellisuudessa koskaan uudestisyntyneet.

Tämä jae ei voi myöskään tarkoittaa, että me pelastumme uskon ynnä kasteen kautta.

1. Se merkitsisi, ettei Pelastajan työ ristillä ollut riittävä. Tämän näkemyksen mukaan Hänen huutaessaan: "Se on täytetty", se ei ollutkaan sitä, koska kaste olisi lisättävä tuohon työhön, jotta ihminen voisi pelastua.

2. Jos kaste on välttämätöntä pelastumiselle, on outoa, ettei Herra henkilökohtaisesti kastanut ketään. Joh. 4:1-2 ilmoittaa, ettei Jeesus suorittanut seuraajiensa varsinaista kastamista; sen tekivät Hänen opetuslapsensa.

3. Apostoli Paavali kiitti Jumalaa, että hän kastoi vain muutamia korinttolaisista (1 Kor. 1:14-16). Tämä olisi outoa kiittämistä evankelistalta, jos kaste olisi välttämätöntä pelastuksen kannalta! Se tosiasia, että Paavali kastoi joitakin, osoittaa, että hän opetti uskovan kastetta. Mutta se tosiasia, että hän kastoi vain muutamia, taas osoittaa, että hän ei pitänyt sitä vaatimuksena pelastumiselle.

4. Vaikka katuva ristin ryöväri ei ollut kastettu, hän sai varmuuden pääsystään paratiisiin Kristuksen kanssa (Luuk. 23:43).

5. Kesareassa pelastuneet pakanat vastaanottivat Pyhän Hengen, kun he uskoivat (Ap.t. 10:44), osoituksena Kristukselle kuulumisestaan (Room. 8:9). Vastaanotettuaan Pyhän Hengen - so. pelastuttuaan - heidät kastettiin (Ap.t. 10: 47, 48). Sen tähden kaste ei ollut välttämätön heidän pelastumisekseen. Ensin heidät pelastettiin, sitten kastettiin vedessä.

6. Uudessa testamentissa kaste on aina liitetty kuolemaan, eikä hengelliseen syntymään.

7. Uudessa testamentissa on noin 150 kohtaa, jotka opettavat, että pelastus on yksin uskosta. Niitä ei voi kumota kahden tai kolmen jakeen perusteella, jotka näyttävät opettavan, että kaste olisi välttämätöntä pelastumiselle.