Armo
& Totuus No 5
EROTETTU ELÄMÄ
On kyseenalaista, onko koskaan aiemmin ollut aikaa, jolloin erottautumisen säveltä on tarvinnut kaiuttaa voimakkaammin
kuin nykyään. Maailmamme on tullut niin ´ seurakunnalliseksi ` ja seurakunta niin maailmalliseksi, että on vaikeata
erottaa niitä toisistaan. Rajalinja on niin täydellisesti hävitetty, että seurakunnat, joissa herätys kerran kukoisti,
joiden hengellinen elämä oli kerran syvä ja vahva, ovat tänään pelkkiä sosiaalisia laitoksia, joiden ylle Jumala on kauan
sitten kirjoittanut sanan ´likabod` - ´ Kunnia on mennyt`.
Monilla näyttää olevan käsitys, että meidän täytyy mukautua maailman kanssa ja tulla sen kaltaiseksi voittaaksemme
sieluja ja synnyttääksemme elämää Jumalalle. Kuitenkaan, jos joku putoaa syvään kaivoon, kukaan ei koskaan edes uneksi
hyppäävänsä alas hänen vierelleen saadakseen hänet sieltä pois. Sen sijaan hän pysyttelee ylhäällä ja laskee sieltä käsin
alas tikkaat tai köyden ja nostaa siten hänet ylös.
Ei todellakaan! Ihmiset, jotka ovat voittaneet sieluja ja synnyttäneet muissa jumal´elämää, ovat olleet niitä, jotka ovat
kulkeneet Jumalan kanssa korkealla massojen yläpuolella, ja sillä tavoin hengellisestä korkeudesta käsin vetäneet muita
omalle tasolleen. Ainoa tapa voittaa toisia on olla erilainen itse ja siten vetää puoleensa muita sellaisella, mikä
heiltä puuttuu, ja sillä tavoin Jumalan edessä voittaa ihmisiä.
O J Smith
Kirjasta "Ketä Jumala Käyttää"
SE ON TÄYTETTY
Hudson Taylor, joka oli juuri täyttänyt seitsemäntoista vuotta, vietti vapaata iltapäivää töistä. Hän asteli
olohuoneeseen ja silmäili massiivista kirjahyllyä etsien jotain ajankulua. Hänen silmänsä osuivat pinoon evankelioivia
traktaatteja ja hän otti yhden käteensä. Siinä on alussa jokin kertomus, hän ajatteli, ja lopussa tulee opetus. Luen vain
kertomuksen ja jätän opetuksen lukematta.
Juuri samalla hetkellä hänen äitinsä, joka oli yli kahdeksankymmenen kilometrin päässä, tunsi kehotusta rukoilla poikansa
kääntymyksen puolesta. Hän meni huoneeseensa, lukitsi oven ja päätti jatkaa rukouksessa, kunnes tuntisi pyyntöönsä vastatun.
Hudson alkoi lukea traktaattia. Se kertoi hiilikaivosmiehestä, joka oli vakavasti sairaana; hänellä oli tuberkuloosi.
Ennen kuin hän kuoli, muutamat kristityt kävivät hänen luonaan ja lukivat hänelle kohtia Raamatusta. Kaivosmiehen
sydämeen iskeytyi jae, joka kertoo, että Kristus kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuuhun. Kun kristityt etenivät
Johanneksen evankeliumin lukuun 19 ja lukivat sieltä, miten Jeesus huusi, 'Se on täytetty', kaivosmies ymmärsi äkkiä
sanojen merkityksen ja hänestä tuli kristitty.
Ajatellessaan tuota yksinkertaista kertomusta, Hudson tuli tietoiseksi omasta synnistään ja siitä, miten vaarallista oli
olla tekemättä mitään sen suhteen. Häntä askarruttivat myös sanat 'Se on täytetty'. Mikä oli täytetty? Oman
raamatuntuntemuksensa perusteella hän vastasi kohta omaan kysymykseensä: 'Täysimääräinen ja täydellinen sovitus ja maksu
synnistä; velan maksoi Sijainen. Kristus kuoli minun syntieni edestä.' Hän tajusi yhtäkkiä, että oli lähestynyt
pelastusta väärästä näkökulmasta käsin. Hän oli luullut, että kristinusko oli synkkää ponnistelua, jossa jotenkin
yritettiin hyvien tekojen avulla korvata pahoja tekoja. Mutta Kristus oli huutanut: 'Se on täytetty.' Mitä sitten jää
minun tehtäväkseni?, hän ihmetteli.
Sitten hänestä näytti, kuten hän myöhemmin asian ilmaisi, 'kuin Pyhän Hengen valo olisi välähtänyt sieluuni, osoittaen,
ettei ollut tehtävissä mitään muuta, kuin langeta polvilleni ja ottaa vastaan Vapahtaja ja Hänen pelastuksensa ja
ylistää Häntä ikuisesti!' Siinä paikassa ja sillä hetkellä nuori Hudson Taylor polvistui lattialle ja hänestä tuli
kristitty.
Kahdeksankymmenen kilometrin päässä Hudsonin äiti koki, ettei hänen enää tarvinnut jatkaa rukousta - sen sijaan hän alkoi
ylistää Jumalaa rukousvastauksesta.
MILLOIN SAIT PYHÄN HENGEN ?
Uusi testamentti opettaa selvästi, että ihminen saa Pyhän Hengen sillä hetkellä, kun hän syntyy uudesti. Raamatussa on
useita jakeita, jotka vahvistavat tämän.
Esimerkiksi:
1. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen
Henkeä, se ei ole hänen omansa. (Room. 8:9).
2. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa
me huudamme: "Abba! Isä!" (Room. 8:15).
3. Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös
on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme. (2 Kor. 1:21-22).
Mutta joku saattaa kysyä: "Entä ne uskovat Apostolien teoissa, jotka näyttävät saaneen Pyhän Hengen vasta jonkin aikaa
kääntymisensä jälkeen?"
Apostolien tekojen kirjassa on kaksi poikkeuksellista tapausta, ja nuo molemmat tapahtumat olivat ainutkertaisia ja
sellaisia, ettei niitä voida toistaa:
1. Apostolien teot, luku 8
Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he
heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen;
sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin
he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen. (Apt. 8:14-17).
Apostolien tekojen luvussa 8 kerrotaan, miten samarialaisia oli ensi kertaa tullut kristityiksi. Siihen saakka kaikki
kristityt olivat olleet juutalaisia. Nyt täytyy muistaa kaksi tärkeää tekijää. Ensiksi, juutalaiset ja samarialaiset
eivät seurustelleet keskenään. Lievästi sanottuna, he vihasivat toisiaan. Toiseksi, samarialaiset harjoittivat
väärennettyä juutalaisuuden muotoa. He olivat keksineet oman uskontomuotonsa.
Jos pidämme mielessä nämä kaksi seikkaa, voimme ymmärtää, miksi Jumala pidätti samarialaisilta Pyhän Hengen, kunnes
apostolit tulivat heidän luokseen Jerusalemista.
Ensinnäkin, Jumala halusi apostolien olevan todistamassa sitä, että samarialaisetkin voitiin ottaa mukaan seurakuntaan.
Kun juutalaiset näkivät samarialaisten saavan Pyhän Hengen, se oli heille selkeä todistus siitä, että Jumala oli
hyväksynyt heidät.
Toiseksi, samarialaiset uskoon kääntyneet joutuivat tunnustamaan, että 'pelastus on juutalaisista.' He olivat muinoin
perustaneet oman uskontomuotonsa, mutta nyt heidän täytyi alistua juutalaisten apostolien arvovaltaan. He tajusivat,
etteivät he voineet luoda 'samarialaista seurakuntaa.' On olemassa vain yksi seurakunta, joka on rakennettu apostolien
ja profeettojen perustukselle.
Voimme nähdä selvästi, ettei tämä ainutkertainen tapahtuma voisi toistua tänä päivänä. Myöhemmin samassa luvussa muitakin
samarialaisia pelastuu, mutta he saivat Pyhän Hengen ilmeisesti kääntymyksensä hetkellä.
2. Apostolien teot, luku 19
Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.
Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes
kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan." Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat:
"Johanneksen kasteella." Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehottaen kansaa uskomaan häneen,
joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen." Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun
Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Heitä oli
kaikkiaan noin kaksitoista miestä. (Apt. 19:1-7).
Ne kaksitoista miestä, joihin tämä kohta viittaa, eivät olleet kristittyjä. He olivat Johannes Kastajan opetuslapsia.
Tässä ei kuvata kristittyjä, jotka eivät olleet vielä saaneet Pyhää Henkeä. Kysymyksessä on ennemminkin hyvin
epätavallinen ja ainutlaatuinen tapaus, missä Johanneksen sanoman vastaanottaneet ihmiset eivät tienneet mitään
Jeesuksesta. Ehkä nämä juutalaiset olivat käyneet Juudeassa ja kuulleet Johannes Kastajan saarnaavan. He olivat katuneet
ja uskoneet. He olivat valmiita vastaanottamaan Messiaan, josta Johannes puhui. Sen jälkeen he olivat palanneet takaisin
Efesoon eivätkä olleet kuulleet asiasta mitään lisää.
Toinen mahdollisuus on, että he olivat kuulleet Apolloksen julistavan Efesossa. Apollos oli väkevä julistaja, mutta
tuolloin hänellä oli vain osa totuutta - hän saarnasi edelleen Johanneksen sanomaa: Valmistautukaa Messiaan tuloon (Apt.
18: 24-28).
Nämä kaksitoista miestä elivät eräänlaisessa siirtymäkaudessa. He olivat Johanneksen opetuslapsia, mutta eivät tienneet
mitään Herrasta Jeesuksesta. Paavali tiesi heti, että jotain oli vinossa ja niinpä hän kuulusteli heitä. Kun he kuulivat
evankeliumin sanoman, he uskoivat ja heidät kastettiin. Kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, he saivat Pyhän Hengen
ja puhuivat kielillä. Tämä oli muille läsnäoleville selvä merkki siitä, että nämä epätavalliset miehet olivat nyt
täysipainoisia kristittyjä.
On selvää, että molemmat tapaukset ovat ainutkertaisia eivätkä ne voisi toistua tänään. Jumala osoitti selvästi, että
sekä samarialaiset että Johanneksen opetuslapset voivat olla osa seurakuntaa. On mielenkiintoista, että kun ensimmäiset
pakanat pelastuivat Apostolien tekojen luvussa 10 (Kornelius ja hänen perhekuntansa), he saivat Pyhän Hengen välittömästi
uskoessaan evankeliumin sanoman.
Nykyisin on niin, että samalla hetkellä, kun joku syntyy uudesti, hän saa Pyhän Hengen ja Pyhä Henki sinetöi hänet. Pyhä
Henki antaa meille voiman elää kristityn elämää ja Hän on takuuna meidän tulevasta kirkastumisestamme. Jos olet todella
uudestisyntynyt, sinä olet jo saanut Pyhän Hengen.
Douglas J H Mowat
KUVA JA KALTAISUUS
Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja
karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat"(1 Moos. 1:26).
Julistaessaan aikomuksensa, Jumala ilmaisi halunsa luoda ihminen sellaiseksi, joka ei ole vain fyysinen olento, vaan
jolla on samanlaiset moraaliset ominaisuudet kuin Hänellä itsellään. Niinpä Hän teki ihmisen omaksi kuvaksensa edustamaan
Häntä ja kaltaisekseen muistuttamaan Häntä.
Kuva ja edustaminen
Monissa raamatunkohdissa meille opetetaan, miten "kuvaan" kuuluu "edustaminen". Esimerkiksi Danielin kirjan luvuissa 2
ja 3 iso kuvapatsas, jonka Nebukadnessar näki unessaan, edusti tämän maailman valtakuntia. Näiden maailmanvaltojen olisi
pitänyt edustaa Jumalaa maallisessa hallinnossa, mutta kuten Aadam, Jumalan ensimmäinen edustaja, hekin epäonnistuivat.
Jumala pitää edelleenkin esivaltoja Hänen palvelijoinaan tai edustajinaan (Room. 13).
Jälleen Ilmestyskirjan luvussa 13 kuvan sanotaan edustavan petoa. Myös Matteuksen evankeliumin luvussa 22 Herra Jeesus
otti käteensä denarin kolikon ja katsoen sitä kysyi herodilaisilta: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" Kuva ja
päällekirjoitus olivat tietenkin keisarin, joka edusti Rooman valtakuntaa.
Näin ollen voimme oppia ja ymmärtää, että kun sanotaan, että ihminen on tehty Jumalan "kuvaksi", se tarkoittaa, että
ihminen asetettiin maan päälle Jumalan edustajaksi.
Kaltaisuus ja samankaltaisuus
Jumalan kädellä luotu ihminen ei ollut vain Jumalan edustaja, vaan häntä luonnehti myös "Jumalan kaltaisuus". Tietenkin
ihminen menetti Jumalan kaltaisuutensa syntiinlankeemuksessa (1 Moos. 3). Osoitus tästä löytyy kohdasta 1 Moos. 5:3,
missä sanotaan, että Aadamille syntyi poika, joka oli hänen kaltaisensa, sen sijaan että olisi sanottu hänen olleen
Jumalan kaltainen. Vaikka ihminen onkin kadottanut Jumalan kaltaisuutensa, hän on kuitenkin säilyttänyt Hänen kuvansa.
Tämä osoitetaan Ensimmäisen Mooseksen Kirjan luvussa 9, missä Jumala asetti puhdistetun luomakunnan hallituksen ohjat
Nooan käsiin. Siten Nooa kykeni edustamaan Häntä maailmassa vedenpaisumuksen jälkeen. Jälleen, kun tulemme kohtaan 1.
Korinttolaiskirje 11:7, luemme miehestä että "hän on Jumalan kuva ja kunnia..." Siis, vaikka ihminen on kadottanut
Jumalan kaltaisuutensa syntiinlankeemuksen seurauksena, hänessä on vielä säilynyt Hänen kuvansa.
Jumalan tarkoitusperät pyhiensä suhteen
Kun Jumala aloitti kuusipäiväisen luomistyönsä, Hänellä oli mielessä kruunata luomistyönsä tekemällä ihminen, joka olisi
Hänen kuvansa ja kaltaisensa, eikä Hän levännyt, ennen kuin Hän näki tämän täyttyneen. Samoin myös nykyisenä aikana
Jumala on kutsunut meidät pimeydestä valkeuteen osana uutta luomistyötään (2 Kor. 5:17; Ef. 2:10) ja Hän tulee tekemään
meistä Kristuksen kaltaisia sellaisena kuin Hän on nyt, ihmisenä. Ei sellaisena kuin Hän oli alunperin ja syvimmältä
olemukseltaan - Jumalan muodossa (Fil. 2:6). Jumalana Hänen olemuksensa oli salattu. Hän oli näkymätön. Kukaan ei ollut
nähnyt Häntä tai tuntenut Hänen muotoaan (Joh. 5:37). Ihmisenä Kristus oli kuitenkin näkyvä ja käsin kosketeltava ja
Hänellä oli täydellinen ihmisruumis kaikkine inhimillisine kykyineen, kuitenkin ilman syntiä. Me tulemme olemaan tämän
lihaksi tulleen Sanan kaltaisia, joka omaksui ihmisyyden, moraalisesti (Room. 8:9) ja hengellisesti (1 Joh.3:2) ja
fyysisesti (Fil. 3:21).
Roomalaiskirjeen luvussa 8 Jumala osoittaa meille, että Hänen tarkoituksenaan kansansa suhteen nykyisenä aikana on
moraalinen yhdenmukaisuus Kristuksen kanssa, niin että ihannetapauksessa Hänen tulemuksessaan ainoastaan fyysinen muutos
tulee olemaan tarpeen. Sitten, kuten psalminkirjoittaja, saamme herätessämme ravita itseämme Hänen muotonsa
katselemisella (Ps. 17:15). Silloin meillä tulee olemaan ylenpalttisesti iloa Hänen kasvojensa edessä ja ihanuutta
iankaikkisesti Hänen oikeassa kädessänsä (Ps. 16:11). Hän tulee näkemään sielunsa ahdistuksen palkan ja on tyytyväinen.
Hänen sydämensä halajaminen täyttyy, kun me olemme siellä, missä Hänkin on, katselemassa Hänen kirkkauttaan (Joh. 17:24).
Meidät tullaan korottamaan ja kirkastamaan sellaisiksi kuin Hän on ja siellä missä Hän on, kirkkaudessa. Ei ainoastaan
katselemaan Hänen kirkkauttaan (Joh. 17), vaan myös heijastamaan sitä, kun Hän tulee, että Hän kirkastuisi pyhissänsä ja
olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa (2 Tess. 1:10).
James PenderJames Pender
©Counsel Magazine
KANNAMME SUURTA NIMEÄ
Itse Aleksanteri Suuri oli johtamassa sotaoikeuden istuntoa, kun rikkomukseen syyllistynyt sotilas johdettiin sisään.
"Mikä on nimesi?", keisari kysyi.
"Aleksanteri", vastasi onneton sotilas.
"Muuta nimesi tai muuta käytöksesi!", kuului Aleksanterin nopea vastaus.
Me kannamme paljon suurempaa nimeä kuin Aleksanterin - nimittäin Kristuksen nimeä.
Vastaako sinun käytöksesi kantamaasi nimeä?
PUNASININEN, PURPPURA, HELAKANPUNAINEN JA VALKOINEN
Ilmestysmajan portti kuvaa Häntä, joka on sanonut: "Minä olen ovi, jos joku Minun kauttani menee sisälle, niin hän
pelastuu." (Joh. 10:9).
Punasininen, purppura, helakanpunainen ja valkoinen - noita neljää väriä käytettiin portin uutimen kirjailuihin.
Sininen on taivaan väri. Jeesuksen mainen elämä oli taivaallista elämää, Hän vaelsi taivaallisissa, Jumalaan
kätkettynä.
Sininen ja kulta tavataan usein rinnan (2 Moos. 39: 2-5, 8.) Jos kulta on iankaikkisen Jumalan Pojan kirkkauden ja
majesteettisuuden vertauskuva, niin on sininen Jumalan armon ja rakkauden vertauskuva sellaisina kuin ne ilmenivät
Vapahtajassamme.
Kerrotaan (4 Moos. 15: 32), että muuan mies kokosi puita sapattina. Laki ei hyväksy mitään puolusteluita; mies
kivitettiin. Silloin Jumala käski israelilaisten tehdä itselleen tupsuja viittojensa kulmiin ja sitoa kulmien tupsuihin
punasinisiä lankoja (4 Moos. 15: 38). Tuon punasinisen langan tuli muistuttaa israelilaista Jumalan rakkaudesta, joka
oli pelastanut hänet karitsan veren kautta ja sitten kuljettanut halki Punaisen meren, sekä rakkauden kautta herättää
hänet pitämään Jumalan käskyjä. Niinpä ei Jumalan lapsikaan saisi koskaan unohtaa taivaallista kutsuaan. Kun silmämme
ovat luodut Jeesukseen, ylimmäiseen pappiimme, ja kun seuraamme Häntä Hänen ylösnousemuselämänsä voimassa, tulisi
meissäkin näkyä hiukan tuosta taivaallisesta väristä. Niin vaellamme "Herran edessä arvollisesti, Hänelle kaikessa
otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen" (Kol. 2:10).
Purppuranpunainen on kuninkaallisen arvon merkki. Pilatuksen kysymykseen: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?"
Jeesus vastasi: "Olen, niin kuin sanot, Minä olen kuningas" (vanha käännös Joh. 18: 37).
Sokea kerjäläinen Jerikoon johtavan tien varrella tunsi Hänessä, tuossa halveksitussa ja arvottomimmassa, Daavidin
todellisen pojan. Hän näki kuninkaallisen purppuran, jota muut eivät nähneet. Suuriuskoinen kanaanilainen vaimo näki
Hänessä kuninkaallisen Mestarinsa. Vain kerran näki kansanjoukko vilahduksen kuninkaallisesta purppurasta: silloin,
kun Jeesus juhlallisesti ratsasti Jerusalemiin.
Tulee aika, jolloin kaikkien polvet notkistuvat Hänen eteensä ja he tunnustavat, että Jeesus on Herra. Oletko sinä jo
osoittanut kunnioitustasi purppuraan puetulle Miehelle? Oletko jo antautunut Hänelle?
Helakanpunainen on saksankielisessä asussaan "Scharlach" muodostelma kahdesta heprealaisesta sanasta. Toinen
niistä on käännetty sanalla "mato" (tohlahgh). "Minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky" (Ps.
22: 7). Toisen (sahme) tapaamme Jesajan kirjassa Jes. 1: l8: "Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat (sahme), tulevat
ne lumivalkeiksi." Helakanpunainen on siksi syvä verenpunainen väri. Helakanpuna viittaa Mestarin kärsimyksiin. Tämä
siunattu punainen lanka kulkee kautta koko Vanhan testamentin.
"Hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla Häntä kutsutaan, on Jumalan Sana" (Ilm. 19: 13).
Kerratuista valkoisista langoista valmistettu pellavaverho kuvaa Hänen synnitöntä elämäänsä, virheetöntä
luonnettaan, täydellistä inhimillistä luontoaan.
Portti antaa siten nelinkertaisessa väriloistossaan neljänlaisen kuvan meidän Vapahtajastamme. Hän on taivaasta tullut
ihminen, riemuvoittoinen Kuningas, kärsivä ylimmäinen pappi, täydellinen ihminen, ihminen Jeesus Kristus. "Hänessä",
sanoo Johannes, "oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus" (Joh. 1:4).
D H Dolman
Kirjasta 'Ilmestysmajassa' |